Tästä se kaikki alkoi; hänen jalkansa kahlitut maahan, hänen kätensä eivät nousseet vatsan päältä. Hän piti parantumatonta rintaansa kaksin käsin kuin kynnetön kissa; Silja itki kun näki aution maansa. Hän muodosti heksadin, johon kuuluivat silmät, korvat, sydän, syke, kouristukset, sielu.
Hän ei ollut juovuksissa kesästä. Hän ei ollut synnytetty kuivuus. Hän ei ollut myöskään pudotuksen jälkeinen rimakauhu; hän oli syntymämerkki; raivokas viulisti kaikilla katoilla. Hän halusi myydä oman nälkänsä vaikka seuraava yö olisikin silkkaa homonymiaa! Hän katosi itsestään.
Silja jäätyi tähän kuumuuteen. Kiina poltti hänen jalkapohjiaan; kun hän käveli, maa oli kaunis. Hän ei sopinut tuollaiseen; tuhanteen kuolemaan eikä kymmeneentuhanteen heräämiseen. Hän lauloi hiljaa kun tuuli kävi; Silja oli halkaistu taivaanranta ja satatuhatta muuta. Käsissä enää sortuneet traumat; hänen elämänsä sisältö: kehystetyt potretit muiden laajenevista perheistä, ja siitä se kaikki alkoi.
Maaria Päivinen (s. 1982) on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Silja ja Mai sinkoaa suomalaisen proosan uudistumisen uudelle kiertoradalle.
Silja ja Mai: 140x200 mm, 259 s., 25ISBN 978-952-215-151-3, sarjan ulkoasu Marko von Konow, paperikantinen
